(kopioitu suomen landseer yhdistys ry:n sivuilta)
Landseerin rotumääritelmä
FCI:n 24.08.1960 hyväksymän rotumääritelmän mukainen.
Käännös SKL – FKK:n hyväksymä 03.05.1990
Mannermainen rotu.
Yleisvaikutelma: Landseerin tulee antaa vaikutelma suuresta, voimakkaasta, tasapainoisesti rakentuneesta koirasta. Erityisesti uroksella on suhteellisesti korkeammat raajat kun newfoundlandinkoiralla. Lihaksikkaiden raajojen liikkeet ovat kevyet ja maatavoittavat.
Pää: Pään on oltava leveä ja massiivinen, niskakyhmy selvä. Otsapenkereen on oltava selvä, ei kuitenkaan niin jyrkkä kun bernhardinkoiralla. Kuonon pituus on yhtä suuri kuin syvyys kuonon tyvessä. Huulet kuivat, mahdollisimman tiiviit, ei kuolaavat; ylähuuli peittää kevyesti alahuulen. Kohtuullisen voimakkaat posket, jotka liittyvät vähitellen kapenevaan kuono-osaan. Kirsu ja huulet mustat. Rypytön pää, jossa lyhyt ja hieno karva.
Silmät: Mantelinmuotoiset, keskikokoiset, suhteellisen syvällä sijaitsevat. Väriltään ruskeat tai tummanruskeat. Vaaleanruskea väri hyväksyttävä. Vilkkuluomi ei saa näkyä. Ystävällinen ilme.
Korvat: Keskisuuret, kolmiomaiset, ulottuen silmän sisäkulmaan saakka. Alhaalta vähän pyöristyneet. Korkealle, ei kuitenkaan liian taakse kiinnittyneet, sileästi ja tiiviisti päänmyötäiset. Hieno, lyhyt karvapeite. Pitempi karvoitus vain korvan takaosassa.
Purenta: Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat suorassa kulmassa luihin nähden.
Kaula: Kaula poikkileikkaukseltaan soikea, lihaksikas ja voimakas. Lähes yhtä pitkä kuin pää. Löysä kaulanahka ei toivottu.
Eturaajat: Eturaajat suorat, hyvin kulmautuneet. Kyynärpäät tiiviit. Liikkeet kevyen joustavat.
Runko: Rungon pituus noin kaksi kertaa pään pituus. Selkä jäntevä ja suora, hyvin leveä ja syvä. Voimakkaasti kaartuvat kylkiluut. Vatsalinja vain hieman nouseva. Selvästi erottuva kuve. Lantio on leveä, voimakas ja lihaksikas.
Takaraajat: Takaraajojen luusto ja lihaksisto vahva. Reisi leveä. Liikkeet vapaat ja joustavat.
Käpälät: Käpälät ovat suuret, tiiviit ns.kissankäpälät. Ei uloskiertyneet. Varpaiden välissä oltava vahvat räpylät melko pitkälle varpaiden kärkiin ulottuen.
Häntä: Vahva, korkeintaan vähän alle kinnerkulman ulottuva, tuuheakarvainen, ei kuitenkaan lippumainen. Koiran seistessä rauhallisesti on hännän oltava riippuva, kärki saa hieman kaartua. Koiran liikkuessa hännän kärki saa olla hieman kaarella suoraan ylöspäin.
Karvapeite: Karvan on oltava päätä lukuunottamatta pitkää, mahdollisimman sileää, tiheää ja hienolta tuntuvaa. Kauttaaltaan pohjavillaa, ei kuitenkaan niin tiheää kuin newfoundlandinkoiralla. Hieman aaltoileva peitinkarva selässä ja reisissä sallittua. Kun turkkia harjataan vastakarvaan, on sen palauduttava entiseen asentoonsa.
Väri: Pohjaväri on puhtaan valkoinen, jossa epäsäännöllisen muotoisia mustia läiskiä rungossa ja lanneosassa. Kaula, eturinta, vatsa, raajat ja häntä ovat valkoisia. Pää on musta. Luonteenomaista on valkea kuono-osa ja valkea, symmetrinen, ei liian leveä läpikulkeva otsapiirto. Epäpuhdas valkea ei ole virhe, mutta ei toivottavaa.
Koko: Säkäkorkeus uroksella 72 – 80 cm, nartuilla 67 – 72 cm. Pienet poikkeamat ylös- tai alaspäin voidaan hyväksyä.
Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.
Selvät vaaleat, rikin- tai harmaankeltaiset silmät sekä liian lähekkäin sijaitsevat silmät. Heikko selkä, notkoselkä, veltto lanne, liian lyhyt rintakehä ja voimakkaasti nouseva vatsaviiva. Puutteelliset kulmaukset sekä pihtikinttuisuus.
Hylkäävät virheet: Kannukset, mutkahäntä tai selän päällä rullalla kannettu häntä Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Newfoundlandinkoira
(kopioitu suomen kennelliiton sivuilta)
Käyttötarkoitus: Raskaiden taakkojen vetämiseen tarkoitettu vetokoira sekä vesikoira.
Lyhyt historiaosuus: Rotu on kotoisin Newfoundlandin saarelta. Se polveutuu paikallisista koirista ja viikinkien vuoden 1100 jälkeen maahantuomista suurista mustista karhukoirista. Eurooppalaisten kalastajien mukanaan tuomat monet uudet rodut auttoivat newfoundlandinkoiran kehittämisessä ja elvyttämisessä. Olennaiset rotuominaisuudet kuitenkin säilyivät. Kun siirtokuntien perustaminen saarelle alkoi vuonna 1610, newfoundlandinkoira oli jo suureksi osaksi saanut käyttötarkoitukseensa soveltuvan rakenteen ja luontaisen käytöksen. Näiden ominaisuuksien ansiosta se pystyi kestämään äärimmäisen ankaria ilmasto- ja meriolosuhteita vetäessään raskaita taakkoja maalla tai toimiessaan vesi- ja pelastuskoirana.
Tärekeitä mittasuhteita: Rungon pituus mitattuna lapojen kärjestä istuinluun kärkeen on suurempi kuin säkäkorkeus. Runko on tiivis. Nartun runko voi olla hieman pitempi eikä niin massiivinen kuin uroksen. Etäisyys säästä rintakehän syvimpään kohtaan on hieman suurempi kuin rintakehän alaosasta maahan.
Käyttäytyminen/luonne: Ilmeestä heijastuu hyväntahtoisuus ja lempeys. Newfoundlandinkoira on arvokkaan iloinen ja kekseliäs sekä tunnettu aidosta ystävällisyydestään ja rauhallisuudestaan.
Pää: Massiivinen. Nartun pään rakenne on sama kuin uroksen, mutta se ei ole yhtä jykevä.
Kallo-osa: Leveä; päälaki on hieman kaartuva ja niskakyhmy voimakkaasti kehittynyt.
Otsapenger: Selvästi havaittava mutta ei koskaan jyrkkä.
Kirsu: Suuri ja hyvin pigmentoitunut. Sieraimet ovat hyvin kehittyneet. Mustilla ja valkomustilla koirilla kirsu on musta, ruskeilla ruskea.
Kuono-osa: Ehdottomasti neliömäinen, syvä, kohtuullisen lyhyt, lyhyen ja hienon karvan peittämä sekä rypytön.
Huulet: Suupielet ovat selvästi havaittavat, mutta eivät ylikorostuneet.
Purenta: Leikkaava tai tasapurenta.
Posket: Pehmeät.
Silmät: Suhteellisen pienet, kohtuulllisen syvällä sijaitsevat ja etäällä toisistaan. Sidekalvoa ei ole näkyvissä. Mustilla ja valkomustilla koirilla väriltään tummanruskeat, ruskeilla sallitaan vaaleammat sävyt
Korvat: Suhteellisen pienet, kolmiomaiset, pyöreäkärkiset, kallon takasivullr kiinnittyneet ja päänmyötäiset. Kun aikuisen koiran karvaa vedetään eteenpäin, korvalehden kärki ulottuu samanpuoleisen silmän sisänurkkaan
Kaula: Vahva, lihaksikas, hyvin lapoihin kiinnittynyt ja tarpeeksi pitkä, jotta pään asento on ylväs. Ei runsaasti löysää kaulanahkaa.
Runko: Luusto on kauttaalataan massiivinen. Sivulta katsottuna runko on syvä ja voimakas.
Ylälinja: Vaakasuora ja kiinteä säästä lantioon.
Lanne: Vahva ja lihaksikas.
Lantio: Leveä ja viisto noin 30°:en kulmassa.
Rintakehä: Leveä, täyteläinen ja syvä. Kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on lähes suora, ei koskaan ylöspäin kohoava.
Häntä: Newfoundlandinkoira käyttää häntäänsä peräsimenä uidessaan. Siksi häntä on vahva ja tyvestään leveä. Koiran seistessä häntä riippuu suorana mahdollisesti hieman kärjestään kaartuneena ulottuen kintereeseen tai hieman sen alapuolelle. Koiran liikkuessa tai innostuessa häntä nousee selkälinjan tasolle hieman ylöspäin kaartuvana, mutta ei saa kiertyä selän päälle tai kaartua takaraajojen väliin.
Raajat
Eturaajat
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset sekä kävellessä että hitaassa ravissa.
Lavat: Erittäin lihaksikkaat ja taakse sijoittuneet.
Kyynärpäät: Rintakehän myötäiset.
Välikämmenet: Hieman viistot.
Käpälät: Suuret ja sopusuhtaiset runkoon nähden, selvästi pyöristyneet ja tiiviit. Varpaat ovat vahvat ja tiiviisti yhdessä ja niiden välissä on räpylät.
Takaraajat
Yleisvaikutelma: Newfoundlandinkoiran takaosan rakenne on ensisijaisen tärkeä, sillä työntävoima, jota tarvitaan taakkojen vetämiseen, uimiseen ja maatatavoittaviin liikkeisiin on pääasiassa riippuvainen takaosasta. Lantioluun tulee olla vahva, leveä ja pitkä.
Reidet: Leveät ja lihaksikkaat.
Polvet: Hyvin kulmautuneet, mutta eivät niin että vaikutelma olisi ylikulmautunut.
Sääret: Vahvat ja melko pitkät.
Kintereet: Melko lyhyet, matalat, etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
Käpälät: Vahvat ja tiiviit. Mahdolliset kannukset tulee poistaa.
Liikkeet: Newfoundlandinkoiran eturaajan askel on pitkä ja takaraajan työntö voimakas, mikä antaa vaikutelman vaivattomasta liikunnasta. Lievä selän rullaus on luonnollista. Vauhdin lisääntyessä raajat lähenevät keskiviivaa ylälinjan pysyessä suorana.
Karvapeite
Karva: Kaksinkertainen ja vettähylkivä. Peitinkarva on kohtalaisen pitkää ja suoraa, ei lainkaan kiharaa. Lievä laineikkuus on sallittua. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää, talvisin tiheämpää kuin kesällä, mutta aina havaittavissa jonkin verran takaosassa ja rinnassa. Pään, kuonon ja korvien karva on lyhyttä ja hienoa. Etu- ja takaraajat ovat hapsuiset. Häntä on kauttaaltaan pitkä- ja tuuheakarvainen, mutta karvoitus ei ole viirimäinen. Karvapeitteen trimmausta ja leikkausta ei suosita.
Väri: Musta, valkomusta ja ruskea.
Musta: Perinteinen väri on musta. Värin tulee olla mahdollisimman tasainen, hieman auringon polttama sävy sallitaan. Valkoiset merkit rinnassa, varpaissa ja/tai hännänpäässä ovat sallitut.
Valkomusta: Tämä väritys on rodulle historiallisesti merkittävä. Toivotuin värijakauma: Musta pää, jossa mieluiten kuonoon asti ulottuva valkoinen "pläsi", symmetrinen musta satula, musta lantio ja hännän tyvi. Muut osat ovat valkoiset ja niissä voi esiintyä vain vähäisessä määrin pilkkuja.
Ruskea: Ruskea väri vaihtelee suklaanruskeasta pronssiin. Valkoiset merkit rinnassa, varpaissa ja/tai hännänpäässä ovat sallitut.
Näyttelyissä kaikki värit kilpailevat samassa luokassa.
Koko ja paino
Säkäkorkeus: Keskikorkeus on täysikasvuisilla uroksilla 71 cm ja nartuilla 66 cm.
Paino: Keskipaino on uroksilla noin 68 kg ja nartuilla noin 54 kg.
Suuri koko on toivottava edellyttäen että rodunomainen sopusuhtaisuus, voimakas rakenne ja oikeanlaiset liikkeet säilyvät.
Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Yleisvaikutelma: Ilmavuus ja massattomuus.
Luuston rakenne: Veltto olemus ja hento luusto.
Luonne: Aggressiivisuus tai arkuus.
Pää: Kapea.
Kuono-osa: Suippo tai pitkä.
Huulet: Ylikorostuneet.
Silmät: Pyöreät, ulkonevat tai väriltään keltaiset, voimakkaasti näkyvä sidekalvo.
Selkä: Köyry, pehmeä tai painunut.
Häntä: Lyhyt, pitkä tai koukkuhäntä, kiertynyt hännänpää.
Eturaajat: Painuneet ranteet, hajavarpaat, sisä- tai ulkokierteiset käpälät, räpylöiden puuttuminen varpainen välistä.
Takaraajat: Suorat polvet, pihtikinttuisuus, länkisäärisyys ja sisäkierteiset käpälät.
Liikkeet: Sipsuttavat, laahustavat, sivuttain etenevät, liian kapeat tai kehräävät, ristiinastuminen eturaajoilla, ulos- tai korostuneesti sisäänkiertyvät etukäpälät, hackney liikkeet (korkea etuaskel) ja peitsaus.
Karvapeite: Täysin avonainen. Pohjavillan puute.
HYLKÄÄVÄT virheet: Huono luonne. Ylä-, ala- tai vino purenta. Lyhyt ja litteä karvapeite. Muut kun valkoiset värimerkit mustilla tai ruskeilla koirilla, muut värit kuin musta, valkomusta ja ruskea.
Huom. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
