Tänään sitten Baron lähti uuteen kotiin. Kyllä tuli ikävä, oli jotenkin raskas reissu. Kotona sitten kuitenkin oli odottamassa kuusi ihanaa karvaista pentusta, joita saan paijailla ja manata sotkujen määrää. On se vaan niin omituista, kun siivoaa sontaläjiä ja pentusia roikkuu siellä täällä,kaikki huutaa yhteen ääneen, karkailee jne. niin odottaa, että voi kun ne pian saisi uuden oman kodin ja sitten kun se eron hetki koittaa niin suru on VALTAVA. Kyllä taas tuntuu siltä, ettei minusta ole kasvattajaksi....muuten kyllä mutta tuo luovutus.....aina kun ei kuitenkaan tiedä millaiseen kotiin kukakin pääsee....joidenkin kohdalla kyllä tiedän, että parempaa paikkaa ei voisi ollakkaan...mutta mutta.... No se siitä itkuilusta. Pentuset kasvavat hirmuista vauhtia ja ovat paljon pihalla nyt kun on niin lämpöiset ilmat. Heillä on piha-aitauksessa oma agilityputki, pienen pieni "tornitalo" sekä oma pulkka :) Tänäään sitten tutustuttiin kuralammikkoon ja auton pakoputkistoon...kyllä olivat sen näköisiäkin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti